Ukrainan kasinouudistus tehosi: Lisensoidut sivut vetävät, vastuullisuudessa petrattavaa
Hyökkäyssodan kurimuksessa kärvistelevässä Ukrainassa aletaan nähdä tuloksia vuonna 2020 aloitetusta rahapelimarkkinan suursiivouksesta. Ennen sotaa maan parlamentti päätti lopettaa yli vuosikymmenen vallinneen rahapelikiellon, joka oli luonut maahan valtavan kokoiset pimeät kasinomarkkinat. Laillistettujen pelien valvontavastuu annettiin maan digitaalisen transformaation ministeriölle ja sen perustamalle uudelle peliviranomaiselle PlayCitylle, joiden tehtäväksi tuli kitkeä harmaa talous ja saattaa villinä rehottanut ala verolle.
Viime viikolla julkaistu yli 2 600 verkkopelaajaa kattanut selvitys osoittaa, että uhkapelaamisen laillistaminen on toiminut paremmin kuin monet uskoivat. Peräti 86 prosenttia maassa toimivista verkkopelaajista pitäytyy nykyisin virallisesti lisensoiduilla alustoilla, ja valtaosa kieltäytyy ehdottomasti koskemasta laittomaan ja lisensoimattomaan tarjontaan.
Pimeillä markkinoilla on silti yhä oma vetovoimansa, vaikka valtaosa pelaajista kiertääkin ne kaukaa. Noin joka viides vastaaja tietää omasta lähipiiristään jonkun, joka pelaa lisensoimattomilla sivustoilla. Tärkeimmäksi syyksi hakeutua laittomien pelien ääreen nimettiin tutkimuksessa vaivattomuus, sillä kolmasosa käyttää laillistamattomia kasinoita nimenomaan välttääkseen pakollisen henkilöllisyyden vahvistamisen, jonka lisäksi moni haluaa pelata ilman peli- tai talletusrajoja.
Pakokeino sotilasarjesta ja poikkeustilasta
Sotatilan keskellä tehty tutkimus murensi mielikuvaa siitä, että nettikasinoille rynnättäisiin vain pikavoittojen toivossa. Yllättäen vain 17 prosenttia vastaajista ilmoitti rahallisen voittamisen päämotiivikseen. Yleisimmäksi syyksi ilmoitettiin 40 prosentin siivulla uteliaisuus ja jännitys, ja joka viides kertoi hakevansa pelaamisesta ennen kaikkea pakoa kuluttavasta arjesta.
Selvitys kumosi myös käsityksen siitä, että verkkopelaaminen koskettaisi vain syrjäytyneitä ja vähäosaisia. Valtaosa ukrainalaisista on lukujen valossa vakaatuloista ja koulutettua keskiluokkaa. Pelaajakunta on toki ennakko-odotusten mukaisesti vahvasti miesvaltaista, ja heidän osuutensa vastaajista oli 73 prosenttia. Joka viidennellä miehellä oli takanaan jo yli kymmenen vuoden historia rahapelaamisen parissa, eli iso siivu oli pelannut pimeillä markkinoilla jo kauan ennen alan laillistamista.
Vaikka yli puolet vastaajista arvioi oman pelaamisensa säilyvän hallittuna viihteenä, sodan ja stressin varjossa kytee selkeitä riskejä. Yli kolmanneksella ote lipsahtaa ajoittain hallitsemattomaksi, neljännes tunnustaa syytävänsä rahaa peleihin paikatakseen aiemmat tappionsa, ja lähes joka kymmenes raportoi vakavista taloudellisista tai sosiaalisista vaikeuksista.
Paperilla toimiva pelaajasuoja ei tavoita juuri ketään
Vaikka lailliset raamit on saatu nätisti pystyyn ja kanavointiaste on nostettu järkevälle tasolle, paljastaa tutkimus kuitenkin yhden merkittävän puutteen PlayCityn ja digiministeriön toiminnassa. Valtio nimittäin edellyttää kasinoilta suojamekanismeja ja vastuullisen pelaamisen työkaluja, mutta itse pelaajat ovat niistä kyselytutkimuksen mukaan autuaan tietämättömiä.
Tarjolla olevista vastuullisen pelaamisen työkaluista huolimatta vain 40 prosenttia pelaajista ylipäätään tietää voivansa asettaa kasinosivustoille omia peliaika- ja raharajojaan. Vielä pysäyttävämpää on se, että ainoastaan 10 prosenttia vastaajista tietää valtion virallisesta pelikiellorekisteristä, ja vielä tätäkin harvempi on tietoinen tarjolla olevista pelihaittojen hoitopalveluista.
Virallisen lisenssijärjestelmän puitteissa toimiminen takaa sen, että kukin markkinoilla oleva operaattori maksaa asianmukaisesti veronsa sotatilassa olevalle valtiolle ja noudattaa lakia, mutta pelkkä lisenssi ei varsinaisesti vielä suojele yhtäkään yksittäistä pelaajaa. Ukrainan digiministeriön ja PlayCityn seuraava haaste onkin ehdottomasti valistustyössä, sillä pelaajat on saatava tietoisiksi näistä lakisääteisistä työkaluista, joilla he voivat suojella itseään ongelmapelaamiselta ja pelihaitoilta.